1.päivä :: Torstai 12.4. :: Sydney - Burning mountain - Kootingal (Nr. Tamworth) :: 400km

Aloitimme matkamme aamulla, kun Sirpa oli tullut yövuorosta. Autoon oli lastattu melkoinen määrä matkatavaroita ja eväitä. Teemu otti luonnollisesti ensimmäisen ajovuoron.

Päivän isompi pysähdys tehtiin Burning mountainilla. Burning Mountain on palava kivihiilisuoni, joka on syttynyt noin 6000 vuotta sitten. Palavan suonen ilma-aukko on siirtynyt ajan mittaan noin 6 kilometriä, joten kivihiiltä palaa keskimäärin noin metrin vuodessa.

Eurooppalaiset luulivat sitä ensin aktiiviseksi tulivuoreksi. Aboriginaalilegendan mukaan vuoressa asuu aboriginaalinaisen sielu, joka itkee sodassa kuollutta miestään ja kyyneleet saavat vuoren savuamaan.

Lonely Planetin mukaan edestakainen kävelyreissu oli 3 km. Maasto oli melko mäkistä, joten matka tuntui hieman pitemmältä. Henkilökohtaisesti mielenkiintoinen elämys oli rusentaan eucalyptyspuun lehtiä. Sehän tuoksuu yllättävän paljon eucalyptykselle.

Palavan vuoren "hengitysaukon" läheisyydessä maa hohkasi lämpöä ja kasvillisuus ei pärjännyt.

Evästauko.

Yövyimme Tamworthistä hieman pohjoiseen olevassa Kootingalin leirintäalueella. Hinnat putosivat kummasti Tamworthista lähdettyämme. Paikalla oli lasten leikkipaikaksi uhrattu vanha traktori, joka oli kovasti poikien mieleen.

2.päivä :: Perjantai 13.4. :: Kootingal (Nr. Tamworth) - Wollomombi Falls - Casino :: 400km

Aamuherätyksen tällä leirintäpaikalla antoi melko lähellä telttaa hirnahtanut hevonen. Aamulla pääsimme leirintäalueella ihastelemaan puunrunkoon pesiytynyttä loiskasvia.

Päivän pidemmän tauon pidimme Wollomombi Fallsilla. Australiassa vesiputoukset eivät kuivana aikana ole kovinkaan vakuuttavia. Tässä olisi ollut hieno 220 metrin kahden putouksen yhdistyminen, jos siinä vaan olisi ollut vettä. Wollomombi-sana tarkoittaa aboriginaalikielessä yhdistyviä vesiä.

3.päivä :: Lauantai 14.4. :: Casino(NSW) - Brisbane(QLD) :: 230km

Ajoimme Brisbaneen hyvin mutkikasta ja mäkistä pikkutietä. Jopa moottoriteillä saattaa täällä hyvinkin olla sellaisia mäkiä, joihin ei Suomessa törmää. Ja hyvä niin, koska siinä oiskin talvella kesäkumeilla luistelemista. Toivotaan, ettei tule uutta jääkautta tänne, koska jos täällä tiet jäätyis niin sitten ryskyis peltiä urakalla. Kuvassa Sirpa on ajamassa New South Walesin ja Queenslandin osavaltioiden rajalla. Taustalla näkyy Mount Lindesay.

Brisbanessa päätimme palkita autossa istumisen uimisella. Menimme uimaan Spring Hillsin uimahalliin. Kyseessä on vanhan tyylinen uimahalli, joka toi mieleen yrjönkadun uimahallin. Naku-uinnit taitaa täällä tosin olla vähissä.

Brisbanessa huomasimme järkytykseksemme, että kaikki ruokakaupat olivat menneet kiinni jo viideltä. Me kun olimme vähän laskeneet sen varaan, että ostamme sunnuntainkin ruuat lauantain puolella. Vaan uskottava se oli, että 2,5 miljoonan asukkaan kaupungissa kaupat sulkevat ovensa lauantaina jo viideltä. Ihan vertailun, vuoksi: meillä Hornsbyssa ruokakaupat ovat lauantaina auki puoleen yöhön asti. Yöpymispaikka löytyi Aspley Acresin leirintäalueelta, jossa viihdyimme niin hyvin, että olimme toisenkin yön.

4.päivä :: Sunnuntai 15.4. :: Brisbane

Kävimme kirkossa Chermsiden seurakunnassa. Iltapäivällä Teemu ja pojat kävivät melko lähellä olevassa Kidspace nimisessä leikkipuistossa. Siellä oli suurin näkemämme kiipeilyteline, josta ei ikävä kyllä tullut otettua kuvaa. Paikka oli muutenkin todella upea ja lapset viihtyivät niin hyvin, että itku tuli silmään, kun piti pois lähteä. Viereinen kuva on Aspley Acresin leirintäalueelta, aivan telttapaikkamme edustalta. Kuvassa on puuhun pesiytynyt "elkhorn"-niminen loiskasvi. Täällä vietimme siis kaksi yötä putkeen.

5.päivä :: Maanantai 16.4. :: Brisbane - Australia Zoo - Landsborough :: 80km

Australia Zoo on edesmenneen krokotiilimies Steve Irwinin myötä tunnetuksi. Eläintarhassa on panostettu paljon ihmisten ja eläinten vuorovaikutukseen. Henkilökuntaa näkee paljon puuhastelemassa eläinten kanssa ja kertomassa tarinoita niistä.

Tässä on kuvassa valtava merikilpikonna.

Liskoja vilisti eläintarhassa joka puolella. Ne eivät olleet siellä erityisesti esitteillä vaan näyttivät muuten vaan nauttivan eläintarhassa hengailusta.

Liskot olivat melko tottuneita ihmisiin ja niistä sai otettua melko hyviä valokuvia. Välillä krokotiileja katsoessa tuli jännitettyä huolettomasti vilistävien liskojen puolesta.

Kameleiden alahuulessa ja sen liikkeissä on melkoisesti huumoria.

"Lasten eläintarhassa" oli mahdollisuus syötteen vasikoita, lampaita, kilejä ja possuja. Kuvassa Erno tarjoilemassa evästä kileille.

Eläinshow tähtinä oli norsuja, lintuja lentoesityksineen, käärmeitä ja tietenkin krokotiili. Esityksen ohella oli ihan hauskoja tietoiskuja, miten eläinten kanssa kannattaa toimia Australiassa. Käärmeiden suhteen ohjeeksi annettiin Beatlesin neuvo "Let it be", koska 6 maailman kymmenestä vaarallisimmasta käärmeestä asuu Australiassa.

Taustalla näkyvässä katsomossa näkee, että täällä varjossa olevat paikat on suosittuja. Shown juontaja heitti varjopuolella istuville briteille läppää siitä, että eiks teidän kantsis olla tuolla aurinkoisella puolella ennemmin?

Välipalan aika.

Pieneen syöksyyn riittää kyllä motivaatiota kuivallakin maalla.

Norsujen ruokinta-aika

Kengurumeininkiä

Kengurut olivat aika hyvinsyöneitä, mutta muutama söi poikien kädestä.

Koalan sukulainen Wombatti on aika hellyttävä otus

Aivan Australian pohjoisosissa voi krokotiilin suuhun joutuminen olla ihan todellinen vaara ellei pidä varaansa.

6.päivä :: Tiistai 17.4. :: Landsborough - Noosa - John's landing :: 90km

Melko pian matkalle lähdön jälkeen autostamme rikkoutui rengas. Rengas oli alle vuoden vanha, mutta liikenneympyrät rasittavat paljon vasenta eturengasta. Rengas repeytyi ja siitä tuli metallit esille. Sirpa halusi oppia vaihtamaan renkaan, joten Sirpa sai pääasiassa hoitaa homman. Teemu sai vieressä katsella ohi ajavien autoilijoiden paheksuvia katseita. Työläintä hommassa oli tavaratilan tyhjentäminen ja täyttäminen. Takakontin täyttämiseen oli käytetty kaikki "Tetriksen" peluussa opitut taidot, joten tavaraa oli paljon ja tiukassa.

Noosassa Sirpa meni poikien kanssa rannalle ja Teemu meni etsimään nettiyhteyttä työasioiden hoitamiseen. Eräästä matkatoimistosta löytyi toistakymmentä ilmaisella nettiyhteydellä varustettua konetta, joten hommat saatiin siltä osin hoidettua.

Yöksi menimme John's Landingin leirintäalueelle. John's Landingin leirintäalue oli reissun huokein, mutta siinä rajoilla, että oisko siitä viitsinyt maksaa mitään. No, jokamiehen oikeuksia ei Australiassa tunneta, joten kaitpa tuo 10 dollaria oli kohtuullinen summa siitä, että sai telttansa sinne pystyttää.No, oli siellä vessakin, mutta aika ankea. Koko paikkaa pääsemisessä olisi nelivedosta ollut apua. Saavuimme sinne auringon laskun jälkeen, joten paikka ei näyttänyt hääppöiseltä.

7.päivä :: Keskiviikko 18.4. :: John's landing - Noosa :: 30km

Aamulla paikka näytti huomattavasti paremmalta. Ihan lähellä virtasi joki.

Rantaa on suojattu vanhoilla traktorin renkailla.

Sirpa ja pojat ruokkivat sorsia täällä.

Työntekoa "puskassa". Ei löytynyt langatonta internetyhteyttä. Kännykkäkentän kanssakin on vähän niin tai näin.

Siirryimme sivistyksen pariin. Noosa Tewantinin leirintäalue oli melkoista luksusta John's landingin jälkeen. Täältä löytyi uima-allas ja maksullinen langaton internetverkko sekä pari maksullista tietokonepäätettä. Siellä viihdyimme mukavasti pari päivää. Kuvassa Erno lepäilee riippumatossa.

Adielin snorklaustyyliä. Noiden parin päivän aikana vietimme paljon aikaa uima-altaissa. Kävimme myös rannalla kokeilemassa Bodyboardia. Adielkin pääsi sen makuun.

9.päivä :: Perjantai 20.4. :: Noosa - Mapleton Falls - Glass House Mountains - Brisbane :: 200km

Suuntasimme rannikolta jonkin verran sisämaahan päin, jossa maa kohoaa kauniiksi ylängöksi. Kävimme Mapleton Fallsin kansallispuistossa ihailemassa maisemia. Kansallispuistossa oli myös mukava luontopolku subtrooppisessa sademetsässä. Opastauluissa oli hyvin esitelty sademetsän erityispiirteitä ja luonto näkyi ja kuului hyvin konkreettisesti. Mielenkiintoisen tunnelman loi joku lintu, jolla oli todella voimakas ääni. Tässä löytyy ääninäyte (mp3, 88kB).

Tiet olivat melko hyväkuntoisia, mutta mäkisiä.

Glass House Mountainsit ovat jäännöksiä tulivuorten ytimistä n. 25 miljoonaa vuotta sitten. Ne muodostuivat kun kivisula tuli aukoista ulos maansisältä. Kun nämä magma virtaukset jäähtyivät jonkun ajan kuluessa, ne kivettyivät. Mt. Beerwah on suurin vuorista (556m).

Vuoriin liittyy myös aboriginaalilegenda: Kerrotaan, että Tibrogargan-isällä ja Beerwah-äidillä oli monta lasta. Coonowrin oli vanhin, Beerburrum, Tunbududla kaksoset, Coochin kaksoset, Ngungun, Tibberoowuccum, Miketebumulgrai ja Saddleback. Lisäksi oli Round, joka oli pieni ja lihava ja Wildhorse, joka oli aina meressä. Eräänä päivänä isä Tibrogargan katsoi merelle päin ja näki vesien nousevan. Rientäessään keräämään pienimpiä lapsistaan voidakseen paeta heidän kanssa lännessä olevien vuorten suojaan hän pyysi Coonowrinia auttamaan äitiään, joka oli jälleen raskaana. Katsoessaan taakseen nähdäkseen, kuinka Coonowrin pärjäsi äitinsä kanssa, Tibrogargan suuttui huomatessaan hänen juoksevan pakoon yksinään. Hän otti Coonowrinin kiinni ja löi tätä sauvallaan niin voimakkaasti, että Coonowrinin kaula meni sijoiltaan, eikä hän ole voinut suoristaa sitä enää sen jälkeen. Kun tulvat olivat laskeneet, perhe palasi tasangolle ja toiset lapset kiusasivat Coonowrinia hänen vinosta kaulastaan. Häpeissään Coonowrin pyysi Tibrogargania antamaan hänelle anteeksi, mutta häpeissään poikansa pelkuruuden vuoksi Tibrogargan ei voinut kuin itkeä lukuisia kyyneleitä, jotka maahan pudotessaan muodostivat mereen virtaavia puroja. Seuraavaksi Coonowrin meni veljiensä ja siskojensa luokse, mutta hekin itkivät veljensä häpeällisen pelkuruuden takia. Tämä selittää alueella olevat lukuisat pienet purot. Tibrogargan kysyi Coonwrinilta miksi tämä oli hyljännyt äitinsä. Coonowrin vastasi, että koska Beerwah oli heistä kaikista suurin hänen pitäisi pystyä huolehtimaan itsestään. Hän ei tiennyt, että Beerwah suuri koko johtui raskaudesta. Sitten Tibrogargan käänsi selkänsä pojalleen ja vannoi, ettei enää ikinä katsoisi häneen. Vielä tänäänkin Tibrogargan katsoo merelle päin, koskaan kääntymättä katsomaan Coonowrinia, jonka pää on painuneena ja itkiessään hänen kyyneleensä virtaavat mereen. Beerwah sen sijaan on edelleen raskaana, koska vuoren synnyttäminen vie pitkän aikaa.

Kuvassa näkyvät vuoret: kaikkein vasemmanpuoleisin ja suurin on Beerwah (äiti), hänestä seuraava oikealle (taempi) on kierokaulainen Coonowrin, Coonowrinin edessä on Tibberoowuccum, ja oikeanpuoleisin on Tibrogargan (isä), joka ei tosin näy kuvassa kokonaan. Kuvassa olemme Beerburrumin päällä.

Glass House Mountains-nimi sen sijaan tulee eurooppalaisilta. 17.5.1770 kapteeni James Cook purjehtiessaan itärannikkoa näki "nämä kukkulat" ja nimesi ne Glass Houses-nimellä (suom. lasitalot). Näiden vuorten muoto ja kuvajainen muistutti häntä Englannin lasitehtaista.

Teemu ja Erno laskeutumassa Beerburrumilta. Kuva on Adielin ottama. Sirpa oli jo juossut koko vuoren alas, koska se oli aika hauskaa. Nousu (ja lasku) olivat aika jyrkkiä.

Seuraavat kaksi yötä vietimme jo tutuksi tulleessa Aspley Acresin leirintäalueella.

10.päivä :: Lauantai 21.4. :: Brisbane :: 20km

Uimisen jälkeen kävimme italialaisessa hieman paremmassa ravintolassa syömässä. Sirpa söi Barracudaa, Teemu vasikkaa ja pojat pitsaa.

11.päivä :: Sunnuntai 22.4. :: Brisbane - Gold Coast (Advancetown) :: 90km

Sirpa pystyttämässä telttaa pyhävaatteissaan.

12.päivä :: Maanantai 23.4. :: Advancetown - Seaworld - Advancetown :: 50km

Friday-niminen hylje-viihdyttämässä yleisöä.

Sea Worldistä löytyi myös huvipuistovempaimia perheen pienimmille.

Suuri hitti oli myös kuvassa näkyvä pyörivä vekotin joka ruiskutti vettä. Myös maassa olevista rei'istä suihkusi vettä.

Erno "juomassa"

Siellä sai myös varovasti koskettaa meritähteä.

13.päivä :: Tiistai 24.4. :: Advancetown - Wet'n'Wild - Bonogin :: 50km

Gold Coastin alueella on paljon teemapuistoja. Valitsimme toiseksi vierailukohteeksemme vesipuiston.

Täällä otetaan vedestä kaikki ilo irti huolimatta siitä, että ollaan osavaltiossa, jossa on 5 tason vedensäännöstely (=140l/hlö/vrk)

14.päivä :: Keskiviikko 25.4. :: Bonogin - Grafton :: 280km

Bonoginissa vietimme yön erään suomessa asuvan aussituttumme äidin luona. Kävimme päivällä ihmettelemässä Gold Coastin pilvenpiirtäjiä ja aloitimme matkamme kotia kohti. Yövyimme Pubin yhteydessä olevassa Roches Family Hotellissa. Pub meni kiinni jo seitsemältä, joten yöunet olivat hyvin rauhaisat.

15.päivä :: Torstai 26.4. :: Grafton - Sydney :: 600km

Kotimatka sujui mukavasti. Onnistuimme ajoittamaan ajamisen valoisaan aikaan, jolloin eläimiä ei liiku niin paljoa tiellä ja muutenkin on mukavaa.