Luetut kirjat 2004
|
|
Kirjoja olen arvostellut täysin oman fiilikseni mukaan. En tiedä kirjojen arvostelusta mitään, mutta tiedän miltä kirjaa lukiessa tuntuu. Yhden tähden kirjoja ei tässä paljoa näy, koska niitä en ole kahlannut kokonaan läpi. Vuonna 2003 luetut kirjat löytyvät täältä.
Melontaseikkailu Itselläni melontakokemukset ovat jääneet avokanootilla tehtyihin reissuihin. Otin tämän kirjan luettavaksi, koska vesi on kuitenkin mielenkiintoinen retkeilymaasto. Vedestä käsin katsottuna luonto näyttää erilaiselta. Kirjan kirjoittaja on melkoisen tuore suunnistusseuralainen, joten kirjoittajan tuttu kasvo oli myös motivaationa kirjan lukemiselle. Kirjan ensimmäinen puolikas käsittelee melontaretkeilyn suunnittelua, varusteita ja taitoja. Loppuosa vuorostaan sisältää kuvauksia mereen laskevista joista itärajalta Mustiojokeen (Länsi-Uusimaa). Kerronnalliset kuvaukset, valokuvat ja päiväkirjaotteet sytyttivät kipinän jokiretkeilyyn. Vaikka en nyt itse pääsisikään heti ensi kesänä retkeilemään, niin ainakin kirjan avulla voi tehdä mukavia mielikuvamatkoja. Eerikin tavoitteena on laskea Kajakilla kaikki Suomen mereen laskevat joet. Joten jatko-osia tälle kirjalle on tulossa. Lisätietoja Eerikin melontaseikkailusta: www.melontaseikkailu.info Luettu joulu-tammikuussa.
Ei vain pyöräilystä Luin tämän kirjan veljeni Riston suosituksesta. Tämä kertoo jääräpäisen teksasilaispojan kasvusta maailmanluokan pyöräilijäksi. Pyöräilijän ura kokee melkoisen kolauksen Lancen sairastuessa kivessyöpään. Monien masentavien vaiheiden jälkeen Lance toipuu syövästä ja onnistuu kuntoittamaan itsensä lopulta Ranskan ympäriajon voittajaksi ja isäksi. Luettu tammikuussa.
Valtaistuinpeliä Täytyy myöntää, että fantasiakirjallisuutta en ole lukenut pitkään aikaan. Ystävämme Satu Hlinovsky oli ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteeksi ryhtyä kääntämään ja kustantamaan kirjoja. Satu on sen verran kova "jätkä", että kyllähän sieltä kirja tuli. Kaiken lisäksi vielä Liinun taittamana. Tälläisen yrittelijäisyyden tuotoksen pariin oli kiinnostava tarttua. Itse kirja on aikamoinen eepos. Tämä kirja on ensimmäinen kuudesta kirjasta, joita kaikkia ei ole vielä edes kirjoitettu. Kirja kertoo kaukana pohjoisessa elävästä Starkin suvusta, joka joutuu tahtomattaan valtakunnassa tapahtuvien juonittelujen pelaajaksi. Kirjan maailma on alussa olemukseltaan feodaalisen keskiaikaisen englannin oloinen. Vasta kirjan loppupuolella magia ja mörököllit alkavat todenteolla tulemaan mukaan. Kirjan henkilöt ja kuvaukset ovat melkoisen raadollisia. Joten en suosittele tätä kirjaa lapsille luettavaksi. Kirjan kerrontaa käydään eri henkilöiden näkökulmista, mikä oli minulle aluksi hieman hämmentävää. Tällainen kerronta kuitenkin päästää lukijan hyvin henkilöhahmojen sisään ja näyttää hyvin eri henkilöiden näkemyksen asioista. Hauskaa. Subjektiivisten totuuksien heterogeenisyys jyrää. Tätä kirjaa voi tilata osoitteesta www.kirjava.com. Luettu tammi-maaliskuussa.
Rosemaryn painajainen Tämä kirja sattui löytymään kirjahyllystä. Sirpa oli suositellut tätä kirjaa minulle. Kirja kertoo nuoresta parista, jotka muuttavat pahamaineiseen taloon, jossa on tapahtunut kauheuksia. Rosemary tulee raskaaksi oman muistikuvan mukaan epäilyttävissä olosuhteissa. Raskaus etenee ja alkaa vaikuttaa, että kaikki ovat salaliitossa häntä vastaan. Pitemmälle en viitsi juonta paljastaa, mutta kyllä kirjassa oli ihan hauskaa jännitettä. Tämän kirjan lukeminen oli erityisen mielenkiintoista näin muuton jälkeen vaimon ollessa raskaana. ;-) Luettu maaliskuussa.
Bluff your way in Philosophy Humoristinen opastus siihen kuinka vaikuttaa viisaalta filosofisissa keskusteluissa. Kirjan antoisinta antia oli filosofien pimeät puolet ja niitähän piisaa. Pythagoras muunmuassa päätyi ajattelussaan uskomaan, että kasveilla on henki. Tämän seurauksena hänen oli hankala keksiä soveliasta syötävää ja lopulta hän kuoli aliravitsemukseen. Luettu maaliskuussa.
Isoisää etsimässä Melkoinen hulttiotarina nuoresta miehestä, joka tyrannisoivan isoäidin käskystä lähtee hakemaan isoisää takaisin maailmalta. Erinäisten seikkailujen jälkeen kummallakaan ei ole kiire takaisin. Luettu maaliskuussa.
Filosofia Hieman vakavampi kirja filosofiasta. Kirjassa käydään läpi melkoinen joukko filosofeja ja heidän pohdintoja. Kirja on mukavasti taitettu ja kuvitettu. Kai tästä joitakin ajatuksia ja käsitteitä jäi mieleen. Luettu maalis-huhtikuussa.
Kenraalin testamentti Sain tämän kirjan äidiltäni ylioppilaslahjaksi. Olin tosin silloin jo armeijassa ja en viitsinyt sitä siellä ruveta lukemaan. Olisivat vielä luulleet minua militaristiksi. Sittemmin olen lukenut sen kolme kertaa. Kirja tarjoaa mielenkiintoisen yhden henkilön näkemyksen Suomen historiasta. Ehrnroothin ajatuksia on hauska lukea niiden suoruuden ja paatoksellisuuden tähden. Kenraalin testamentti voidaan kiteyttää sanoihin: "Suomi on hyvä maa. Se on puolustamisen arvoinen. Ja sen ainoa puolustaja on Suomen kansa." Luettu huhtikuussa.
Vaeltajan keittokirja Tämäkin kirja on päässyt jo kolmannelle lukukerralle. Espoolaisten retkikulinaristien hauskalla tavalla kirjoitettu kirja palautti mieleen paljon omia hyviä muistoja reissuilta. Osa valituista resepteistä oli valittu mukaan taatusti kevennysmielessä. Tässä yksi. Giviak - Grönlantilaisten herkku hylje Viiriäisten pyydystäminen alkaa hylkeen pyydystämisellä. Kun tässä on onnistuttu, hylje nyljetään tuppeen. Näin saadaan siis säkki, jonka ulkopinta on turkista ja sisäpinta hylkeen rasvan peittämä. Seuraavaksi ryhdytään pyydystämään viiriäisiä. Eskimot metsästävät ne eräänlaisilla haaveilla tai nuotilla. Linnut tapetaan rintalastaa painamalla. Ne kuolevat välittömästi sisäiseen verenvuotoon. Viiriäiset survotaan sellaisinaan hyljesäkkiin. Kun säkki on täynnä, se suljetaan huolellisesti ja asetetaan kivenkoloon varjoon. Aurinko ei saa päästä milloinkaan paistamaan siihen. Kesän mittaan rasva sulaa traaniksi ja mädättää linnut tässä ilmatiiviissä tilassa. Vaikka säkki ehtisi syksyllä jäätyäkin, se ei tahtia haittaa. Sisältö paloitellaan kirveellä ja sulatetaan sitten huoneenlämmössä. Viiriäiset syödään siis sellaisenaan. Hyvää ruokahalua. Luettu toukokuussa.
Kurjat Victor Hugon Kurjat on loistava klassikko, joka herättää ajatuksia ja tunteita sekä ravistelee arvomaailmaa sopivasti. Harvemmin olen kokenut viihteen ja syvällisen ajattelun kohtaavan näin mukavasti. Kirjan lukeminen on ollut mielessäni jo pitkään. Olen nähnyt kirjasta tehdyn musikaalin Lontoossa kolme kertaan ja Helsingissä kerran. Täytyy myöntää, että suomenkielinen produktio oli mielestäni Lontoon esitystä parempi. Suomennos oli mainio ja esittäjät painoivat täysillä. Lisäksi Helsingin esityksessä oli mielestäni parempi lavastus. Tarina kertoo paatuneesta rangaistusvangista, Jean Valjeanista, joka kokee dramaattisen sydämen muutoksen tullakseen rehelliseksi ihmiseksi, mutta menneisyys ei anna anteeksi. Yksi tarinan ja pohdinnan kantavia teemoja on armon ja oikeudenmukaisuuden välinen jännite. Voivatko molemmat toteutua samanaikaisesti? Tämä on todella mielenkiintoista pohdittavaa aikana, jolloin oikeudenmukaisuuden varjolla maailmaa ajetaan yhä syvemmälle väkivallan kierteeseen. Hyvä pojat! Lisää sähköä kiveksiin! Kirjassa on kuvattu erilaisia syrjäytymisen tarinoita. Fantinen tarina kuvaa koskettavasti kuinka nuoren rakastuneen tytön unelmat ja tulevaisuus murtuvat eräiden nuorten opiskelijapoikien kesäseikkailun seurauksena. Opiskelijapojalle seikkailusta jäi mukava muisto ja Fantinelle lapsi ja häpeä. Ihmisten tuomitseva suhtautuminen Fantineen piti huolta siitä, että matka lopulliseen romahtamiseen oli edessä. Rakastava äiti uhrasi itseään lapsensa hyvinvoinnin tähden menettäen pikkuhiljaa terveytensä ja lopulta henkensä. Jälleen ranskanmaa sai hoitaakseen yhden orvon. Oikeus on voittanut. Kirja ei päästä lukijaansa helpolla, jos sen lukee silmät auki. Kurjuuden syyttävä sormi osoittaa myös minua. Kulkiessani mustalaisen ohi käteni vaistomaisesti painautuu tarkistamaan, että onhan minun lompakkoni tallella. Vanhan "epäilyttävän" mummon ihaillessa vauvaamme (viime perjantaina), laitan lapseni olkapäältä kainalooni turvaan. Tällä tavalla tuomitsen ihmisiä päivittäin pahaan oloon. Olen paha. Onneksi joskus onnistun kohtaamaan ihmisiä tuomitsematta heitä ainakaan kovasti. Yhtenä päivänä olin pyöräilemässä töistä kotiin, kun näin kaksi nuorta poikaa (joista toisella oli hieman tummempi iho. Olen rasisti, koska ylipäätänsä kiinnitin huomiota moiseen) huutelemassa pyörän kanssa ohi kulkijoille. Ajattelin, että taas joitain rääväsuita häiriköimässä meitä "hyviä ihmisiä". Ohi kulkiessani satuin pitämään sen verran korvia auki, että kuulin poikien arasti kysyvän polkupyörän pumppua. Pysähdyin vaikka minulla ei ollut pumppua ja kysyin että miten voin auttaa. He selittivät olevansa parin kilometrin päässä kotoa, kun heiltä rikkoutui polkupyörän kumi. Heillä ei ollut puhelinta, joten annoin heidän soittaa kotiin. Heidän vanhempansa ilmoittivat, että eivät he jaksa tulla autolla hakemaan heitä ja polkupyörää. Päätimme sitten, että minä kannan polkupyörää pyöräillessä ja he juoksevat rinnalla. Matkan edetessä he kertoivat, että he olivat yrittäneet pysäyttää ohi kulkevia aikuisia, mutta olivat saaneet vastaukseksi vain vihaisia mulkaisuja. (Niin minäkin olin ajatellut alunperin toimia.) Luettu touko-kesäkuussa.
Kriisit ja viestintä Pikku kirja yritysten kriisiviestinnästä. Kirjassa oli mielenkiintoisia tapausesimerkkejä Hiihtoliiton dopingskandaalista ja kaatuilevasta pikku Mersusta. Kirja oli asiallinen ja mielenkiintoinen. Valitettavasti se ei mielestäni pureutunut kovin syvälle mielenkiintoiseen aiheeseen. Sen vuoksi vain kolme tähteä. Luettu kesäkuussa.
Erämaan kutsu Tämän pikku pokkarin olen saanut joskus nuorena. Tämä taisi nyt olla kolmas kerta, kun luin sen. Tarina kertoo sekarotuisesta kotikoirasta, joka ryöstetään mukavasta Californialaisesta kodista Alaskan kultaryntäykseen rekikoiraksi. Kovia kokenut koira vastaa lopulta erämaan kutsuun. Tässä kirjassa on ihan fiilistä. Luettu heinäkuussa.
Suomen kartasto Tämän kirjan nimi saattaa hämätä, koska karttojen lisäksi se sisältää suurenmäärän mielenkiintoisia artikkeleja tai rehellisesti sanottuna osa niistä oli hieman kuivahkoja. Sen vuoksi pudotin yhden tähden tästä hienosta artikkelikokoelmasta. Tämän kirjan otin mielenkiinnosta yleissivistääkseni itseäni. Artikkelit karttoineen kertovat luonnosta ja yhteiskunnasta. Kartat ovat aina kiehtoneet minua. Ne ovat ruokkineet mielikuvitustani. Lapsena katselin suuresta vaneriin liimatusta kartasta erilaisia maita ja saaria. Miltäköhän tuolla keltaisella merkityllä yksinäisellä saarella näyttää? Kartta vaikutti paljon maailman kuvaani. Mielenkiintoisesti minuun vaikutti se, että tasolle levitettynä kartta vääristyy voimakkaasti napoja lähestyttäessä. Näin ollen mielenkiintoni kohdistui mielenkiintoisiin suurvaltoihin, kuten Grönlanti, Kanada, pohjoismaat, Neuvostoliitto ja Austraalia. Päiväntasaajan lähellä oli vain pieniä merkityksettömiä valtioita. Tosin joku mitätön Intia oli melkein Suomen kokoinen. Tällä tavoin ne kartat muokkaavat maailmankuvaamme. Nykyään kykenen jo antamaan ihmisille (esim. jenkeille) anteeksi sen, että Suomi ei ole kristallinkirkaasti heille hahmottunut. En itsekään esimerkiksi ihan heti saa hahmotettua Ghanan naapurivaltioita. Kartaston mielenkiintoisia artikkeleja oli esimerkiksi:
Luettu elokuussa.
Suomen luonnon ihmeitä Tämä kirja oli luontevaa jatkoa Suomen kartastolle. Kirjan teksti on hyvin etenevää ja mielenkiintoista. Kirjassa käsitellään suomalaista maisemaa ja luontoa sekä ihmisen roolia siinä. Kuten kirjan nimestä voi päätellä kirja keskittyy suomalaisiin erikoisuuksiin ja kummallisiin luonnonoikkuihin. Kirjan luettavuutta on lisännyt selkeä taitto ja loistavien valokuvien kuvien runsas määrä. Eli tämä kirja kannattaa vaikka vain silmäillä silmien iloksi. Kirja onnistui lisäämään arvostustani suomalaiseen luontoon entisestään. Joskus tuntuu hassulta, että meidän suomalaisten pitää lähteä etsimään eksotiikkaa tuhansien kilometrien päähän, kun sitä todennäköisesti löytyisi myös kymmenen kilometrin päästä kotiovelta. Kyllähän täälläkin sitä tutkittavaa riittäisi. Luettu elo-syyskuussa.
Läntisen pääkaupunkiseudun ympäristöpolku Päätin lisätä hieman paikallistuntemusta. Opin paljon paikallishistoriaa ja mukavaa nippelitietoa kohteista pyöräreittieni varrelta. Kirjaan olisin toivonut hieman enemmän karttoja, jotta ei tarvitsisi arvailla kaikkien paikkojen sijaintia. Luettu syyskuussa.
Ratamestarikirja Päätin laajentaa yleissivistystäni suunnistuksesta. Tässä kirjassa on luonnollisesti vahva ratamestarinäkökulma, mutta toisaalta suunnistajana tässä tuli opittua miten ratamestarit suunnittelevat ratoja ja erilaisia suunnistustehtäviä (kartanlukuväli, reitinvalintaväli, siirtävä rastiväli ja yhdistävä rastiväli). Myös erilaiset hajontatekniikat tulivat tutuksi. Luettu syyskuussa.
Elämä kapitalismin jälkeen Tämän kirjan nimi oli sen verran provosoiva, että siihen oli pakko tarttua. Kirjassa on nimestäkin arvaten hieman utopistisen myönteinen ote. Toisaalta tämä kirja on ihan mukavaa vastapainoa Worldwatch Instituten Maailman tila raporteille, joissa kuvailla kuinka kaikki on menossa kohti maailman loppua. Kirjassa Korten kritisoi kapitalismin valtoimeksi päässyttä valtaa ja hän vertaa kapitalismia syöpään. Kapitalismi riistää sitä ylläpitävää systeemiä, niin että se lopulta tuhoaa sen ja itsensä. Palveluita ja hyödykkeitä tuottava toiminta heikkenee, koska voitot kannattaa käyttää keinotteluun tuotannon kehittämisen sijaan. Globalisoituminen vähentää kilpailua, koska suuret yritykset aggressiivisesti valtaavat ja kaatavat pienempiä kilpailijoitaan dumppaamalla väliaikaisesti hintoja. Tämän seurauksena kuluttajien valinnanvapaus vähenee ja monopoliasemassa olevat yritykset voivat pyytää tuotteistaan ja palveluistaan kohtuutonta ylihintaa. Globalisaation seurauksena suomalaisetkin yritykset ovat alkaneet dumpata ihmisoikeuksia siirtämällä tuotantoa maihin, missä työntekijöiden oikeudet ovat heikompia. Yritykset ovat alkaneet vaatia myös suomalaisten työntekijöiden oikeuksien pienentämistä kehityksen nimissä. Globaalien yritysten lobbausvalta on nykyään niin vahva, että demokratian toteutuminen alkaa olla kyseenalaista. Myönteisenä vastapainona kapitalismin demonisoimiselle kirja tarjoaa myös kansalaisaktiivisuuden muotoja, joilla oikeudenmukaisempi yhteiskunta on mahdollinen. Lisää ajatuksia herättävää propagandaa löytyy osoitteesta www.futurenet.org. Luettu syys-lokakuussa.
Seinäkiipeily Tämä seinäkiipeilyopas oli ihan mukavaa ja yleissivistävää tavaraa. Ajattelin, että tämän kirjan kautta tutustuisin kiipeilyn käsitteisiin ja värkkeihin, jotta voisin ymmärtää paremmin retkeily- ja seikkailukirjallisuutta. Kyllä tässä jäi kutkuttamaan, jos joskus kävisi kokeilemassa seinäkiipeilyä. Luettu lokakuussa.
Jäätäviin korkeuksiin - Murhenäytelmä Mount Everestillä Loistava itsetutkiskeleva kirja kiipeilyn riskeistä ja kokemuksista. Tämä kirja oli todella intensiivinen ja se kaappasi mukaansa. Mielenkiintoista oli tarinan jälkiselvittely, koska vähähappisessa ilmassa ihmisten muistikuvat olivat melko sekavia. Tälle kirjalle pitää kyllä se vitonen antaa. Luettu lokakuussa.
Sumea logiikka - Kirkasta älyä ja mallinnusta Luettu lokakuussa.
Erämaan armoilla Luettu lokakuussa.
Suomen kansan pyhät paikat Luettu loka-marraskuussa.
The hillwalker's manual Englantilainen retkeilykirja. Siinä oli aika paljon juttua valokuvauksesta. Tämä kirja vakuutti, että Brittein saaretkin ovat ihan hyvää retkeilyseutua. Luettu marraskuussa.
Toimintasankarin käsikirja Huumorikirjallisuutta jossa käytiin läpi elokuvahistorian sankaritemppuja teemalla: Miten valmistautua kaikkeen? Luettu marras-joulukuussa.
Unelma etelänavasta Inspiroiva kirja retkeilystä. Kirjan hauskaa antia loistavien kuvien lisäksi on elämänmakuinen pohdiskelu. Melkein vitosen arvoinen, mutta pihistellään niitä vitosia kuitenkin. Luettu joulukuussa. |
|||
