Miksi kantoliina?
|
Kantoliina tuntuu olevan toistaiseksi vielä aika harvinainen, joskin yleistymässä oleva ilmestys. Usein törmääkin hämmästyneihin katseisiin, uteliaisiin kysymyksiin ja ihasteleviin kommenteihin kantoliinan kanssa liikkuessa. Haluankin nyt valottaa hieman, miksi olen niin ihastunut kantoliinoihin. Tuossa aiemmin jo kerroinkin kuinka ne alun perin löysin. Ensiksi hankin siis mollavauvan kantoliinan, koska se oli huokein, enkä halunnut heti ostaa kallista liinaa ilman takeita siitä, viihtyisikö Adiel edes siinä (huono kokemus rintarepusta). Olin hyvin tyytyväinen ostokseen, koska Adiel viihtyi liinassa hyvin ja omassa selässäkin huomasi eron rintareppuun heti. Adielin kasvaessa ja saadessa lisää painoa, huomasin kuitenkin, etten jaksa liinassa tuntia pidempään Adielia selän väsymättä kantaa. Olin kuullut monen kehuvan pitkiä solmittavia liinoja siitä, että niissä voi kantaa lasta vaikka koko päivän ilman, että selässä tuntuu missään. Tosin jalat kyllä väsyvät ;) No, päätin sitten ottaa härkää sarvista ja hankin pitkän liinan sillä ajatuksella, että voihan sen aina palauttaa jos ei tykkääkään. No, Karlan tyytyväisyystakuu toimi tässäkin tapauksessa. (Karla sanoo sivuillaan, ettei tiedä ketään, joka olisi katunut liinahankintaansa). Hankin liinan siis ihan käytännön syistä: lasta on pakko kantaa joskus ja liina tekee siitä helpompaa ja miellyttävämpää sekä äidille että lapselle. Sen lisäksi liina on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi monessa suhteessa. Tässä joitakin esimerkkejä: 1. Väsynyt lapsi nukahtaa liinaan silmänräpäyksessä. Ainakin Adielin kanssa esimerkiksi vaunuihin nukuttaminen on ollut hyvin stressaavaa puuhaa. Vaikka Adiel olisi väsynytkin, ei hän aina nukahda vaunuihin kovin helposti. Siinä sitten seistään parvekkeella pakkasessa ja heilutellaan itkevää lasta vaunuissa. Miksi kiusata sekä lasta että itseään? Kun laittaa lapsen liinaan, voi tehdä kotitöitä, surffailla netissä, katsoa televisiota ja lapsi nukahtaa ilman, että on itse sidottu mihinkään paikkaan. Aika usein illallakin, kun televisiosta on tullut Adielin nukkumaanmenoaikaan mielenkiintoinen elokuva, olen vain laittanut Adielin liinaan ja sitten nukahtaneena vienyt sänkyyn missaamatta elokuvaa. 2. Liina jättää kädet vapaaksi. En jaksa edes luetella mitä kaikkea olen voinut tehdä kantoliinojeni ansiosta. Liina on ainakin minulle mahdollistanut sen, että eläväinenkään lapsi ei rajoita äidin elämää liikaa. Tässä vaiheessa, kun Adiel kävelee tuettuna, hän haluaa tehdä sitä koko ajan. Paljon enemmän, mitä äiti/isä jaksaa. Sylissä Adiel protestoi ja haluaa lähteä kävelemään. Oikeastaan ainoa vaihtoehto kävelyttämiselle, mihin Adielkin on tyytyväinen, on kantoliina. Monet kotityötkin, mitä ei pystyisi muuten Adielin hereillä ollessa tekemään onnistuvat, kun Adiel on liinassa. Sitten voi Adielin päiväuniaikaan ottaa itsekin nokoset tai tehdä jotain muuta kivaa, mitä ei Adielin hereiillä ollessa voi tehdä. Kantoliinasta hyötyvät myös muut kuin esikoisen vanhemmat. Kantoliinan jättää äidin kädet vapaaksi isojen sisarusten kanssa leikkimiseen. 3. Kantoliinassa on helppo imettää. Joskus liikkeellä ollessa on vaikea löytää hyviä imetyspaikkoja. Isoissa kauppakeskuksissa/tavarataloissa saattaa lastenhoitohuone olla tosi kaukana ja vielä sellaisessa paikassa, minne ei muuten olisi edes menossa. Kantoliinassa imettäminen säästää ylimääräisiltä askelilta. 4. Kantoliinan kanssa voi mennä mihin tahansa uskallus riittää. No, oma uskallukseni ei ihan riittänyt Kebnekaisen huipulle asti, mutta kantorinkan kanssa ei uskallus olisi riittänyt niinkään pitkälle. :) Kantoliina helpottaa muutakin liikkumista. Ei tarvitse etsiä ramppeja ja hissejä eikä tuskailla väärään suuntaan aukeavien ovien kanssa. 5. Kantoliina on hyvin pitkäikäinen. En tiedä ketään, joka olisi yli yksi-vuotiasta lasta kantanut rintarepussa. Kantoliinassa se ei ole ongelma. Kantoliina on ihan ehdoton myös isokokoisten vauvojen äideille. Erään listatuttuni vauva painoi jo puolivuotiaana 10 kg. Hän sanoi, että ilman liinaa ei olisi mitenkään jaksanut kantaa vauvaansa. Ennakkoluuloja? Niihinkin kantoliinojen kanssa törmää, kuten jokaisessa asiassa. Tässä yleisimpiä kysymyksiä, mitä olen itse kuullut: 1. "Eikö tuossa väsy selkä?" - vastaus on varmaan jo käynyt ilmi aikaisemmasta tekstissä, eli: ei. Tätä ei kuitenkaan kukaan usko, ennen kuin itse kokeilee. Paino jakautuu niin hyvin, että se käytännössä katsoen häviää. Ok, no Adiel alkaa nyt painaa sen verran, että hänen painonsa liinassa kyllä tuntee, mutta se ei tunnu pahalta. Esim. Kebnekaisen vaelluksellamme yläselkäni lihakset ensimmäisen päivän kantamisen jälkeen kyllä väsyivät. Samoin reisilihakset. Eivät kuitenkaan jumiutuneet, kuten yleensä vaelluksella rinkkaa kantaessa käy. Päinvastoin, lihakset vain vahvistuivat niin, että loppumatkasta ei selkä enää edes ollut kipeä. 2. "Tuossa lapsi oppii aivan liian hyvälle, eikä viihdy sitten enää missään muualla."
- oma kokemukseni ei tue tätä väitettä. Itse toivoisin, että Adiel viihtyisi paremmin sylissä (esim. muskarissa) eikä olisi koko ajan viipottamassa jossain. Muutenkin tuollaiset "älä vain opeta sitä syliin haluamaan ja siinä viihtymään" -ohjeet ovat mielestäni aika outoja. Ei vauvalle tuollaista tarvitse opettaa. Senhän ne osaa jo luonnostaan. Mielestäni pienen lapsen paikka nimenomaan on syli. Siitä vakuuttuu jo siitä, kun katsoo sänkyihinsä sidottuja lapsia venäläisissä ja baltialaisissa orpokodeissa. Eiväthän lapset sitä paitsi iänkaiken sylissä viihdy. Varsinkaan poikalapset. Tulee se sekin aika, ettei äiti enää saa ottaa syliin. Paras siis ottaa kaikki irti tästä ajasta, kun lapsi vielä antaa ottaa syliin. :) Vallalla tuntuu olevan joku ihmeellinen käsitys siitä, että lapsen täytyy itsenäistyä heti ensimmäisten kuukausien aikana, tai muuten se ei tapahdu koskaan. Lisäksi monet ovat kertoneet hankkineensa kantoliinan juuri siksi, että lapsi ei missään vaiheessa ole viihtynyt muualla kuin sylissä. Ei siis ole tarvinnut "opettaa". |
|
3. "Eikö lapsen ole paha olla tuollaisessa sykkyrässä?" - Ei. "Sykkyrä" on vauvalle hyvin luontainen asento. Eihän ne kohdussakaan selkä ja jalat suorina makaa. Kun pienen vauvan nostaa kainaloistaan ilmaan, se vaistomaisesti vetää jalkansa koukkuun. Monia aloittelevia liinailijoita hirvittää juuri vauvan asento liinassa. Varsinkin vastasyntynyt vauva on usein liinassa mitä ihmeellisimmissä asennoissa, koska jämäkkyyttä ei vielä ole samalla lailla kuin isommilla vauvoilla. Syytä huoleen ei kuitenkaan ole niin kauan, kun vauva on tyytyväinen. Vauva kyllä ilmoittaa, jos on paha olla. 4. "Eikö lapsi putoa tuosta?" - Riippuu sidonnasta ja lapsesta. Pieni vauva ei putoa, jos sidonta on oikein ja tukevasti tehty. Isomman vesselin kanssa onkin toinen juttu. Esim. Adiel saattaa joskus heilua liinassa aika lailla. Joissakin sidonnoissa se on turvallisuusriski ja silloin pitää tukea kädellä. Kietaisuristisidonnasta (erityisesti selkäpuolelle tehtynä) ei Adielkaan pääse putoamaan silloin kun se on todella tukevasti tehty. Solmuna kannattaa käyttää merimiessolmua, niin se ei pääse avautumaan. Toisaalta, vaikka pääsisikin, niin putoamisvaara ei ole siltikään kovin akuutti. Joskus itse solmun avattuani, ei Adiel ole luiskahtanut yhtään mihinkään. Liinoja on paljon erilaisia ja Suomestakin löytyy jo useampia merkkejä. Niistä löytyy lisätietoja kunkin maahantuojan sivuilta, jotka löytyvät linkeistäni. Tässä erään maahantuojan mielipiteitä hyvästä liinasta: "Nämä ovat kriteerejä, joita minä arvostan, ja joita olen liinassa etsinyt. Joku toinen voi olla toista mieltä! Pohdin ensin sitä minkälainen laadukas liina minusta on.
* liinalle saa pitkän takuun Liinojen hinta hirvittää monia. Niin minuakin aluksi. Ajattelinkin esim. Didymoksen hinnan kuultuani eka kertaa, että kyllä sellainen ihminen on hullu, joka laittaa noin paljon rahaa yhteen riepuun! Toki liinan voi tehdä itsekin, mutta ne eivät aja ihan samaa asiaa. Näin ainakin sanovat ne, jotka ovat kokeilleet sekä itse tehtyä, että "oikeaa" liinaa. Miksi liinat sitten ovat niin kalliita? Tässä em. maahantuojan mielipiteitä: Mikä vaikuttaa hintaan?
Ainakin seuraavat:
Loppuhöpinät Edellä olevan tekstin kirjoitin omien kokemusteni ja ajatusteni pohjalta. Miksikään hihhuliksi en koe itseäni, vaikka liinat joskus mielletäänkin jonkun hihhuliporukan omaksi jutuksi. Oma liinainnostus on tullut ihan käytännön kautta, kuten jo kerroinkin. En halua arvostella toisten valintoja ja toivon, että ainakaan tämän kirjoituksen lukemisen jälkeen ei kukaan arvostelisi minun valintojani. Muut saa puolestani kantaa/hoitaa lapsiaan niin kuin haluavat, mutta näkemäni, kuulemani ja kokemani perusteella tämä on se helpompi vaihtoehto. Liina on laiskan ja mukavuudenhaluisen äidin valinta. :) |