1.Päivä Espoo-Lohjanjärvi 61 km

Aamupäivän pakkailujen ja vaihdevaiherin korjaamisen jälkeen olimme valmiita lähtemään liikkeelle. Teemun pyörään tuli 27 kiloa matkatavaraa.

Ilma oli pyöräilemiseen vallan mainio. Lämpöä olisi voinut olla hieman vähemmän, mutta täydellisiä olosuhteita odottamalla retket jää todennäköisesti tekemättä.

Espoon Kauklahdessa Adiel päätti aloittaa päiväunet. Nuokkumisen estämiseksi yritimme tukea Adielin päätä. Sopivan joustavaa materiaalia löytyi isän uimahousuista. Viritelmä ei kuitenkaan ollut kovin toimiva, joten annoimme Adielin nuokkua jatkossa. Nuokkuminen ei Adielia häirinnyt niin paljoa kuin vanhempia.

Ensimmäisen tauon pidimme Hvitträskissä Kirkkonummella. Nautimme lyhyen hetken maisemista ja täytimme vesipullomme. Jatkoimme matkaa neljä kilometriä pientä hiekkatietä pitkin. Adiel purskahti nauruun kuoppien tärisyttäessä pyörää.

Mukavia pikkuteitä pitkin ajoimme Evitskogiin. Evitskogissa uimarannan vesi oli todella lämmintä ja hyvä laatuista. Kirkkaassa vedessä uteliaat ahvenet seurasivat vesileikkejä.Adiel pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan uimarengasta ja nautti siitä suunnattomasti.

Viihdyimme rannalla niin hyvin, että söimme päivällisen siellä. Blå Bandin Kanavihannespata upposi vatsoihimme hyvällä ruokahalulla.

Siuntion kirkonkylän jälkeen tuli bongattua tutunnäköinen maatila. Tämän tilan suuressa ladossa (kuvassa näkyy vasemmalla harmaa katto) Sateentekijä -bändi piti ensimmäisen keikkansa nykyisessä kokoonpanossa kesäkuussa 2000.

Keikka oli kantrihenkinen ja sen kyllä näkee vaatteistakin. Yleisöä oli paikalla reilut 400 ja 2000 Watin äänentoisto takasi sen, että basistilla oli vallantunnetta. Rok! Eiku siis kantri!

Lohjanjärven rannalla (Jönsböle) oli mukava uimaranta. Saavuimme sinne kahdeksan aikoihin. Sirpa ja Adiel menivät uimaan ja Teemu kävi Virkkalasta ostamassa syötävää. Rannalla uimisen ohella nautimme tuoreista mansikoista, banaanista, limusta ja Pringles-sipseistä. Meininkiä rannalla riitti reilusti yhdeksän jälkeen. Rannalla oli myös paljon pieniä lapsia, mutta kesällä nukkumaan meno ei ole niin tarkkaa.

Leiripaikan löysimme noin kilometrin päästä rauhallisen niemen kärjestä. Nukkumaan mennessä mieltä kaivertaa se, että tuoreita munkkeja ei ole vielä sattunut matkan varrelta löytymään.

2.Päivä Lohjanjärvi-Muurla 66 km

Aloitimme aamun reilun kymmenen kilometrin matkalla Mustioon, jonka jouduimme ajamaan valtatie 25:sta (Hanko-Hyvinkää). Ajaminen ei ollut niin rentoa, kuin pikku teillä. Erityisesti Rostokin lautalta vastaan tulevat rekat aiheuttivat epämiellyttävän ja hidastavan ilmavirtauksen.

Mustion Muonituksesta kävimme ostamassa Kiwiwienerit. (Ei vieläkään munkkeja) Jatkoimme lähes yhtäsoittoa 29 kilometrin matkan Kiskoon, jonka uimarannalla ajattelimme uida. Saavuttuamme hikisen urakan jälkeen uimarannalle jouduimme toteamaan sen sinilevän turmelemaksi.

Ajoimme sen jälkeen parin kilometrin matkan Toijaan palvelujen äärelle. Siellä valmistimme nakkiperunamuussimössöä ja löysimme vihdoin tuoreita munkkeja. Ostimme niitä kymmenen kappaletta pitämään laihtumisen loitolla. Lihatiskillä näkyi myös niin herkullinen maalaispalvikinkku, että ostimme siitä muutaman siivun.

Kuvassa paikallista nuorisoa kokoontui lounastauolle traktoreilla.

Jatkoimme matkaamme Salon suuntaan, mutta poikkesimme Muurlaan, koska siellä oli kartan mukaan uimaranta. Valitettavasti sielläkin oli sinileväongelma. Yritimme päästä paikallisen evankelisen opiston hostellin asiakkaiksi, mutta emme löytäneet sieltä ketään. Suihku olisi tehnyt terää. Onneksi paikallinen kyläkauppa tarjosi virkistystä hyvän palvelun lisäksi kylmänä limuna. 1,5 litran limupulloja näkisi myös muualla mielusti kylmäkaapissa. Aiomme jatkossakin äänestää kyläkauppojen puolesta. Palvelu oli erinomaista. Kylmän limun lisäksi saimme mukaan myös täytetyt vesipullot ja kertakäyttömukit.

Eväiden lastaamisen jälkeen löysimme hyvän leiripaikan kylän läheiseltä kukkulalta. Ilman kuumuuden vuoksi emme laittaneet ulkotelttaa sisäteltan päälle koko yön aikana. Onneksi ei satanut. Paikka tosin vilisi itikoita ja kiukkuisia muurahaisia. Aamulla Sirpa huomasi toisen sukkansa mystisesti kadonneen.

Metsästä löytyi metsämansikoita ja mustikoita. Adielia ei itikat, paarmat ja kiukkuiset muurahaiset tuntuneet häiritsevän. Adielin retkiasenne oli muutenkin kiitettävä. Naurua ja hymyä riitti silloinkin, kun vanhemmilla teki tiukkaa. Adielin ensimmäiset sanat heräämisen jälkeen oli muuten kypärä ja pyörä. Lisäksi Adiel lauleskeli paljon muskarissa opittua laulua, joka menee näin: "Kypärä, kypärä, päähän ja pyöräilemään, kypärä, kypärä, nyt pyöräillään!"

3.Päivä Muurla-Salo-Espoo 18 km

Sirpan edellisenä päivänä alkanut polvikipu alkoi vaivata enemmän. Kävimme Salon apteekissa ostamassa Orudis-geeliä ja ideal-siteen.

Teemun takapyörä aloitti myös osoittamaan murtumisen merkkejä. Alamäissä pystyy tuntemaan tasaista jyskettä, kun rengas alkaa paisumaan yhdestä kohdasta suuremmaksi. Näiden asioiden seurauksena päätimme palata kotiin suunnittelemaan uusia retkiä.

Kävimme Salossa syömässä mäkkärissä, jossa Adiel teki ensimmäisen kerran tuttavuutta pallomereen. Salon juna-asemalla saimme kuulla, että rata oli poikki Karjaalla. Sen vuoksi päätimme kokeilla onneamme linja-auton kanssa.

Linja-auto osoittautui sangen loistavaksi vaihtoehdoksi. Liput olivat halvemmat kuin junassa. Lisäksi kuljettaja velotti liian halvan hinnan pyöristä. Laiskana ihmisenä kuljettaja ei viitsinyt tehdä korjausta. Bussi oli täynnä, joten meidän täytyi tyytyä sovellettuihin istumapaikkoihin. Onneksi bussissa oli ilmastointi, koska ilman sitä olo olisi ollut tukala.

Viimeinen suurempi nousu on takana.

Kotona meitä vastassa oli Anni ja Wirna.

Voimakas auringonpaiste on myös jättänyt jälkensä. Jatkuva ulkoilmaelämä on helteellä aikamoinen koetus iholle.