Aliupseerioppilaiden kilpailussa Sodankylässä

	4.-6.toukokuuta 2001 olin Jääkäriprikaatin Aliupseerikoulun ryhmätaitokilpailussa Teekkarireserviläisten kutsuvierasjoukkueessa. Reissulle innostuin lähtemään mukaan, koska valtion tarjoamia Lapin matkoja ei varmaan montaa kappaletta tule elämässäni olemaan. Reissulle lähdimme Helsingistä yöjunalla, missä ensi kertaa tapasin kaikki muut reissulle lähtijät. Olimme pitäneet lähtijöiden kanssa pienen suunnittelupalaverin, mutta sinne pääsi vain osa lähtijöistä. Seuraavana aamuna nousimme Rovaniemellä linja-autoon, joka kuljetti meidät Sodankylän varuskunta-alueelle, jossa aloitimme energiatankkauksen käymällä Sotilaskodissa munkkivälipalalla. Kuvassa on ensimmäisen päivän noin 60km reitti, joka kuljettiin polkupyörillä. Välillä pyörät olivat kyllä lisäkantamus.
	Ilmottautumisen jälkeen lähdimme siviilit päällä syömään Hernekeittolounasta, jonka jälkeen kävimme kuittaamassa armeijan varusteen. Otin kuvia reissulla, joten minun naamaa ei paljoa näy. Digikameran akku hyytyi aina kameran jäähtyessä, joten kuvia ei loppujen lopuksi tullut paljoa. Tässä on kuva kanssataistelijoista, kun itse nautin kosketuksesta hankeen selälläni. Kävimme ennen kilpailua lääkärintarkastuksessa, koska kisa tulisi olemaan aika raskas. Pyysin siellä lääkäriltä Valkovaseliinia, koska marsilla siitä voi olla huomattavaa hyötyä.
	Pakkasimme majoitustarvikkeet Ahkioon, jotka kuljetettiin kuorma-autolla majoituspaikalle. Reserviläisen majoitustarvikkeisiin kuuluu selvästikin makkara. Tällä tavalla makkaroita ei tarvinnut itse kantaa. Nukuimme yön kasarmilla.
	Lähdimme liikkeelle aamulla yhdeksän aikoihin varusmiesten kannustaessa ikkunoista. En ollut aikaisemmin montaa sataa metriä armeijan pyörillä ajellut, mutta ei se kovin ihmeellistä ollut. Vaihteistakaan ei tarvinnut murehtia. Ensimmäisenä rastina oli telakuorma-auton lastaaminen. Ihan hauskaa hommaa, kun ei ole kyseistä kulkuneuvoa aikaisemmin läheltä nähnytkään. Kyllä se ihan onnistui. Polkupyörien nostaminen katolle oli tosin aika raskasta.
	Toisena rastina oli viuhkasuunnistus ja kolmantena ensiapu. Tämän jälkeen tuli 40 km:n taival. Tavaroita jaettiin uusiksi jaksamisen mukaan ja väsyneitä polkijoita autettiin ylämäessä työntämällä. Itse asiassa porukassa oli niin kovakuntoinen kaveri, että se pitkissä mäissä polki pari sataa metriä edelle ja jätti pyörän siihen ja juoksi muiden luokse työntämään hitaampia.
	Välillä tiet olivat todella kehno kuntoisia, mutta toisaalta ajattelimme sen olevan meille eduksi. Varusmiehiä se ottaa kuitenkin enemmän päähän, kun he eivät ole kilpailussa vapaaehtoisesti. Välillä kuljimme myös metsässä, jonne oli tehty telakuorma-autolla ura. Lumi oli kuitenkin sen verran pehmeää, ettei ura tehnyt polkupyörän taluttamisesta kovin kevyttä. Purojen ylittäminen oli kumisaappailla todella huoletonta, joten siinä ne kyllä vaelluskengät voittaa.
	Leirissä teimme kunnon venyttelyt, jotta seuraavan aamuna ei olisi niin tuskallista. Seuraavana aamuna lähdimme kolmannelta sijalta noin 10 kilometrin pikataipaleelle, josta osa tietenkin ravattiin metsässä. Rasteilla rankaistiin lisämatkasakkokierroksilla. Tässä vaiheessa oli jo niin sikaa, ettei kuvia enää kerennyt ottaa. Kisasta tuli sitten voitto reserviläisille ja varusmiesten joukkueet jäivät ilman ylimääräistä kuntoisuuslomaa. Yritimme vaatia reserviläisille palkinnoksi YP:tä (ylimääräistä palvelusta), mutta siihen ei suostuttu. Reissulla tuli opittua, että kannattaa vaihtaa talutuspuolta silloin tällöin, kun raahaa pyörää metsässä. Rovaniemellä jouduimme taluttamaan pari taistelijaa junaan, koska heidän jalkansa eivät enää kunnolla kantaneet.